Edellisestä postauksesta onkin aikaa muutama viikko, mutta mitään jännittävää täällä ei oikeastaan ole tapahtunut. Viime viikot ovat menneet tavanomaisesti töissä ja kavereiden kanssa, ei mitään sen ihmeellisempää. Tasan viikko sitten torstain ja perjantain välisenä yönä tapahtuikin jotain vähän jännittävämpää. Tässä postauksessa ajateltiin vähän kertoa meidän kokemus ja ajauksia maanjäristyksestä, joka tapahtui siis täällä Kosin saarella tasan viikko sitten.
Monet ovat varmasti uutisistakin lukeneet että täällä meidän Kosin saarella sekä Turkin Bodrumissa sattui viime viikon torstain ja perjantain välisenä yönä maanjäristys. Voimakkuudeltaan maanjäristys oli 6,7. Minä (Emmi) en ole koskaan aiemmin tuntenut maanjäristystä tai tiennyt miltä se tuntuu, mutta Maria on aikaisemmin Turkin puolella kokenut maanjäristyksen, mutta paljon pienemmän kuin tämä mikä täällä sattui.
Maanjäristys sattui noin 1:30 torstain ja perjantain välisenä yönä. Minä (Emmi edelleenkin) olin nukkumassa ja Maria oli juuri käynyt juomassa vettä ja palannut takaisin sänkyyn ja käymässä uudestaan nukkumaan. Hetken päästä Maria tunsi hieman huojuvaa liikettä, vähän niinkun maa aaltoilisi. Maria kysyi minulta (Emmi), että tunsinko sen ja sanoin että "joo". Hetken päästä tästä alkoi kuulumaan kamala jytinä ja tärinä. Maria yritti herätellä minua ja nopeasti siitä juoksimmekin kohti meidän ulko-ovia, tämä kaikki tuntui ikuisuudelta. Välimerenmaissa yleensäkin ovet lukitaan sisäpuolelta avaimella ja avataan samalla tavalla myöskin sisäpuolelta. Olimme tietenkin laittaneet oven lukkoon, niinkuin joka yö. Siinä paniikissa ja shokkitilassa emme löytäneet avaimia, joten Maria avasi parvekkeen oven (joka sekin lukossa), josta pääsimmekin sitten ulos talosta. Mielessä vain pyöri, että nyt me kuollaan tänne ja tää talo varmasti sortuu meidän päälle. Pystyssä pysyminen oli hankalaa ja kun pääsimme ulos, maa tärisi ja vapisi vieläkin. Pidimme käsistä kiinni ja katsoimme toisiamme ihan hiljaa. Mielessä pyöri vaan, että mitä hittoo täällä tapahtuu ja mihinhän sitä ollaan oikein jouduttu.
Pihalla odoteltiin, että sukeltaja pojat, jotka asuu meidän viereisissä asunnoissa heräisi ja tulisi ulos. Myös yläkerran rouva tuli aivan paniikissa ja ristinmerkkejä tehden ulos asunnostaan. Kysyttiin, että onhan kaikki hyvin ja saatiin vaan vastauksia Kreikaksi. Pojat tulivat ulos ja rauhotteli meitä ja pysyttiinkin yhdessä ulkona koko konkkaronkka noin 2 tuntia, jonka aikana tunnettiin kymmeniä jälkijäristyksiä. Siinä vaiheessa meillä ei ollu vielä tietoa, mitä kaikkea Kos Townissa, eli keskustassa on tapahtunut, sillä meidän talo ja ympärillä oleva hotelli näytti olevan aivan kunnossa. Yritettiin saada unta, sillä seuraavana päivänä olisi normi työpäivä. Ei nukkumisesta tullut mitään, joten seuraava päivä menikin hieman horroksessa.
Aamulla saatiin kuulla, että keskustassa niin sanotulla baarikadulla oli kuollut kaksi turistia baarin seinien romahdettua heidän päälleen. Mikä kamalinta tässä oli se, että he eivät edes olleet baarin sisällä, vaan kävelemässä baarin ohi kun maanjäristys sattui. Näimme myös kuvia, missä keskustassa oli romahtanut taloja ja kahviloita. Tuntui kamalalta, sillä melkein samana päivänä olin (Emmi) itsekin kulkenut keskustassa ja nähnyt nämä talot ja rakennukset EHJINÄ. Meidän asunto on onneksi uusi ja rakennettu, niin että kestää maanjäristykset, joten sisältä ei mennyt rikki muutakun yksi peili. Meidän ystävän ja kollegan asunto meni aivan asuinkelvottomaksi, joten hän yöpyi meillä muutaman yön, kunnes löysi itselleen uuden asunnon.
Muutama päivä maanjäristyksen jälkeen tuntui vielä pienempiä ja muutama vähän isompi jälkijäristys. Täällä kiersi paljon huhuja ja kreikkalaisissa uutisissakin uutisoitiin, että Kosin saarelle iskee 9 magnitudin järistys 3-4 päivää myöhemmin kuin jo iskenyt maanjäristys. Onneksi näin ei tapahtunut ja enää ei jälkijäirstyksiä ole niinkään enää tuntunut. Turisteja ja paikallisia nukkui monta yötä maanjäristyksen jälkeenkin ulkona, sillä niin oltiin kehoitettu. Me ei tunnettu sitä tarpeelliseksi, koska asuntomme oli sisältä aivan kunnossa järistyksen jäljiltä.
Tänään viikko maanjäristyksen jälkeen kaikki toimii täällä jo aivan normaalisti. Monet kahvilat/ravintolat ja muut putiikit olivat kiinni muutaman päivän järistyksen jälkeen. Mitä tulee meidän harkkapaikan, niin viime viikon perjantaina, eli samana päivänä kuin järistys oli tapahtunut, monet turistit peruivat sukelluksia. sillä pelkäsivät mennä sukeltamaan. Tämä oli tietenkin aivan ymmärrettävää meidän puolestamme, emmekä asialle mitään mahtaneet.
Tämä kokemus molemmille oli erittäin pelottava ja en halua kokea kyllä toista samanlaista uudelleen enää IKINÄ. Muistot ja varmaan jonkinlaiset traumat kokemus jättää meihin, mutta eteenpäin on mentävä! Harjoittelu täällä jatkuu normaalisti ja enää viitisen viikkoa kun ollaankin jo kotona Suomessa. Muutamia kuvia laitan keskustasta, mitkä napattiin kun käytiin katselemassa tuhon jälkiä. Kaikki siis hyvin ja elossa ollaan toistaiseksi!😃Toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen kerta maanjäristyksen kourissa. Hauskaa alkavaa viikonloppua kaikille!
(Aamulla kun mentiin töihin niin kioskilla odotti pieni yllätys😅)
Terkuin Emmi & Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti